Lähde mukaani-vien sinut matkalle

paikkaan kauneimpaan,

jossa mielesi rauhan saa.

Älä pelkää-en päästä sinua

putoamaan.

Kuuntele tuulta-

se on ajatonta.

Anna sen puhaltaa ihollesi,

niin voit tuntea vapautesi.

Voit avata silmäsi,

katso tuota puroa-

se kahleettomana virrata saa.

Katso noita kiviä-niissä on

särkymättömiä haaveita.

Katso puita-ne ovat viattomuudestaan huolimatta

niin tärkeitä, elämän pelastajia.

Katsele rauhassa-nautitaan hetken aikaa.

Maailma saa meitä odottaa-

se on meille tämän velkaa.

-Jarkko Laine

Kun saa tällaista postia ystävältä vuosien takaa, jää sanattomaksi.

Ja rakastetuksi.

 Kuumeessa paleli pää.

 Jokailtainen jumppa(kuulemma)!

Pienin muru tuli mummulasta, yhdellä karvaisella taisi olla vähän ikävä :)

Rudolf-terapiaa

Rudolf, tai koska lapset rakastavat lempinimiä niin Ruffe ja yhä useammin Puffe, tuli
meille viime toukokuussa 3 kuukauden ikäisenä keskelle aikaa jolloin sille ei jälkiviisaana
olisi ollut aikaa. Valvoin stressaantuneena öitä lukien koirankasvatusoppaita ja sydän poukkoillen
heräsin uuteen aamuun että miten me sen kanssa pärjätään. Olin tiukkana rajoista ja lasten olosta
sen kanssa. Asiaa ei auttanut että olin vuosia kärsinyt koirapelosta, suuren susikoiran hyökättyä
yllättäen kimppuuni.

Kaikki on nyt niin toisin. Lähden Puffen kanssa pienelle kävelylle mahdollisimman aikaisin aamulla
että voisimme kulkea ihan kahden. Annan sen poukkoilla minne nenä ja välillä takapää näyttää
sydämensä kyllyydestä. Tuntuu ihan että vapauttaisin itsenikin pieneksi keväiseksi villivarsaksi. Ja suurinta
on se riemu, ilo elämästä! Ruffepuffen oma alue on kallioiden suojassa takapihalla, missä se saa kaivella ja nuuskutella mielensä mukaan. Ja niin, lapset saa touhuta sen kanssa nykyään vapaasti, en puutu hyppimisiin
enkä leikkinujakointeihin. Ja kaikki on paremmin kuin koskaan kasvatuskirjaopasyöstressiaikoina.

Tänään meidän retkeä ilahdutti pieni leikkisä orava ja monen monta sirkuttavaa lintusta <3

 Teen työkseni ja huvikseni keramiikkaa ja betonista vaikkapa ruukkuja.
Keramiikkatoimipisteeni on hyvin epäkäytännöllisesti keittiön pöydän päässä.

  Toisaalta koska vaan voi kaverin kanssa laittaa saveksi...

 Tänään aamuvarhain sain postista loppuneen pakurin tilalle uudet jauheet Ruohonjuuresta.

Mukana tuli "yllätys"; oikein hyvää teetä, mutta luomumurot oli lähinnä vitsi ainakin minulle.

Ainoa todellinen terveellinen ainesosa niissä taisi olla merisuola. No, niin nuiva en ole ettenkö

olisi antanut lasten niitä ihmeissään syödä :) Pakuria en lakkaa suosittelemasta. En tiedä mitä se

minulle sinänsä tekee mutta jotain, jotain!

Aamuuni kuuluu herkkujuomani lisäksi useimmiten maustamaton jogurtti kunnon 

puolukkasatsilla ja jotain "murenaa" päälle. Mikä siinä muuten mahtaa olla, että vaikka kuinka

varjelen siivilääni, on se aina lopulta pikku kätösten jäljiltä yhtenä myttynä? :)

36

 Sain aamulla onnittelulaulun sänkyyn esikoiselta, keskimmäiseltä ja mieheltäni. Nyt
talo on hiljainen, kuopus on mummun ja pappan luona, isommat koulussa ja mies töissä.
saatoin kattaa itselleni rauhallisen hetken. Kupissa on pakuriteetä johon yleensä lisään
vielä puolet kahvia ja tilkkasen kookosöljyä. Olin kuitenkin juonut jo kaksi mukillista
sitä herkkujuomaa joten tee riittää. Tumma minttusuklaa on lemppariani.

 Tässä huikeat lahjani! Tyttöni on valloittava lahjojen tekijä, sain kiikarit, vanhan
mantelileivän puolikkaan, lempiunilelustaan muotokuvan, paperisydämen, kaksi
isoveljeltä lainattua lasikuulaa ja kortin hänestä ja minusta. Mieheltä sain komiikkaa,
olen pyrkinyt tietoisesti saamaan naurua elämääni viime kuukausina. Anopilta olin
jo saanut aiempaa hyvältä tuntuvan kirjan. Esikoiselta sain ongittua aamuisen lämpöisen
halauksen.

Ajattelin laittaa viikoittain omakuvan itsestäni jossain muodossa. Tässä
on ensimmäinen. Ostin tämän ihanan tytön itselleni syntymäpäivälahjaksi
Virtauksen Hannelelta. Hänkin on ihana. Työn nimi on: kuuntelen
sisäistä lauluani.

Olen aina ajatellut että kevät alkaa syntymäpäivästäni. Edes sydämessäni.

Kaikki rakas on kaunista.

Lapset on.

                                          Lapsen tekemä tuikkukippo on.

                                            Höpsö koira on.

                                            Joka vuosi vessapaperirullan synttärilahjaksi

                                          saava kissa on.

                                            Itselle ostetut tulppaanit on.

                                            Muistot on.

                                            Kuvia voisi vain lisätä toisensa perään.

                                            Vaikka lopulta vain tällä päivällä on merkitystä.

                                            Tervetuloa kurkistamaan minun ikkunastani <3

                                            Terveisin Paula