Päähäni pälkähti tehdä kiviä, niistä koruja. Tilavana päivänä sekin on mahdollista.
Muotoilin muutaman version mahdollisista kupposista lautasille...
Leipäsiä tytölle välipalaksi.
Mikä siinä on että joitain asioita ei vaan muista vaikka ne toistaisi sata kertaa. Tämä ohje on minulle yksi ja toinen on verkkopankin tunnusluku.
Ainekset loppuu useimmiten yhtä aikaa.
Vain itselleni lounas koska kyllä; mies ja esikoinen ovat siinä kaksi viikkoa vanhassa vatsataudissa...
Koiranen kuin kettunen.
Kävin kurkistamassa Lenniä lepäämässä, pötkötteli mukavasti kissa lämmikkeenään.
Mimosan hain eskarista, yksi hujaus, ja oli jo kavereilla.
Huugo jäi mummulle ja pappalle eilen.
Minä rohkaistuin ja tein aloitteen. Saan ehkä tietää mitä kuuluu ihmiselle joka vaikutti syvästi sisimpääni ollessani 7-vuotias. Olen toiveikas vaikka samantien ymmärsin kuinka pitkä aika on kulunut. Mitä on voinut tapahtua, mitä on tapahtunut.
On olemassa myös toinen ihminen jonka haluaisin löytää. Ehkä joku päivä tuo sen polun eteeni mitä pitkin hänet kohtaan.
Olo on tyhjentynyt. Ehkä mieli on. Ehkä tilaa onkin tullut mielelle.