perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vähän
pieniä-suuria asioita
eri päiviltä

 Iskän odottamista.

 Jalassa isosiskon vanhat sukat jo toista päivää
koska se on niin hienoa!

 Ilme kun iskä ajoi pihaan. Iskä on hänelle "ättä".




 Kaksi auton vauhdista nappastua kuvaa lapsuusmaisemista.

 Siellä tekisi mieli pysäytellä ihmisiä ja varmistaa ymmärtääkö he arvostaa
asuinsijaansa.




 Lenkkipolulla auringon kanssa.
Päättelen tästä päivästä jälleen että kun kuuntelee, keho kertoo.





 Kortti kuin taulu ystävältä, kiitos <3
Mieli lepää.


8 kommenttia:

  1. Jotenkin alitajuntaisesti muistan lapsuudesta tuon "nenä kiinni ikkunassa" odottamisen fiiliksen. Siinä on jotakin hurjan turvaisaa, kun tietää, ettei odota turhaan.
    Tänne satoi uusi lumi. Etsin tänä aamuna asennetta itsestäni, että siinä voisi olla valoisaa ja mukavaa. Vaikeaa se on, sillä kevätvalo ja vihreys sekä linnunlaulu vapailla oksilla jo ehti niin lumota minut!!
    Mukavaa, että kortti ilahdutti. Sen tunnelma toi sinut mieleeni. Toivon, että tähänkin päivään piirtyy sinulle levolliset, puuterisen pehmoiset sävyt.
    Ihana olet.
    PSt. juuri hörpin watsakahvia Jaska Jokusmukista (se on esikon minulle muuttaessaan jättämä:) ja haukkaan ohjeesimukaista leipästä. Nam. Kalaöljylusikallinen jo maiskutettu:)

    Lumen läpi vilkutan kevätvilkutuksen lauantaillesi!!♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, "ei odota turhaan". Kiitos tästä!
      Täälläkin maa on valkoinen. En haluaisi valittaa mutta silti, vaikeaa on hyväksyä. Kuten tänään muitakin asioita.

      Olen niin iloinen edelleen puolestasi suhteessa itsestäsi huolehtimiseen!

      Voi hyvin <3

      Poista
  2. Ihana pieni odottaja <3
    Hyvää viikonloppua, Lunta on taas mutta kyllä se kevät sieltä tulee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää viikonloppua teillekin! Ja kyllä, kevät on kuitenkin jo tuon lumen alla <3

      Poista
  3. Hei kiitos näistä viimeisimmistä ajatuksistasi täällä. Sopii tähän hetkeen itselleni. Toivon iloa ja valoa viikkoosi! <3

    VastaaPoista
  4. Naurattivat nuo sukat. Muistan, miten omat lapset tykkäsivät pukeutua isosiskon tai äidin vaatteisiin. Ja miten itse lapsena riemuitsin, kun perin neljä vuotta vanhemmalta serkulta vaatteita, se oli hienoa.

    VastaaPoista