Muistot ja
rakkaus
Merete Mazzarellaa ja taustalla soi
tämä. Ja okei, pesukone.
Merete kirjoittaa: "nobelisti Doris Lessing, on vahvasti tietoinen siitä, että lapsi kokee mittasuhteet toisella tavalla kuin aikuinen:
"huoneet joissa juokset, huonekalut joiden lomassa liikut, ikkunat, ovet, kaikki on valtavaa, mikään ei ole sinun kokoasi, mutta jonain päivänä kasvat niin isoksi että yletyt ovenkahvaan tai komeronnuppiin. Nämä ovat todellisia lapsuusmuistoja, ja kaikki ne joissa olet aikuisten tasalla ovat myöhemmin keksittyjä. Intensiivinen fyysisyys, siinä lapsuuden totuus."
Mazzarella jatkaa: "hajumuistojen lisäksi minulla on lapsuudesta myös kehomuistoja. Muistan pistelevät villasukat ja kiristävän vyötärön ja sukkanauhat. Minun sukupolveni lapset eivät useimmiten voineet mitenkään vaikuttaa siihen, miten heidät puettiin. Muistan myös aikuisia, joiden muiskauttamat pusut olivat märkiä ja henki haisi tai jotka olivat liian kovakouraisia vaikkapa silloin kun mukamas ystävällisesti nipistivät poskesta. Tuttavapiiriini kuuluva mies muistaa suvustaan sedän, joka nipisti häntä aina niin lujaa että se oikein sattui-ja antoi hänelle sitten kolikon. Poika pysytteli aina esillä kun setä tuli käymään, kätteli, sulki silmät ja puri hammasta."
Lapset. Ja kaikki olemme niitä olleet. Minä muistan kummitätini karhumaisen tupakanhajuisen halauksen aina syntymäpäivinäni. Oli ihanaa että hän halasi niin lujasti ja turvallisesti. Silloin ei kovasti halattu. Ainakaan meillä. Muistan myös miehen joka "kutitti" polvista puristamalla. Se oli inhottavaa muttei sille oikein mitään mahtanut.
Rakkautta ystävältä.
Rakkautta itseltä. Ystäväni äiti
Marianne tekee ihania tekstiilitöitä- ja taidetta, tilasin lompakolle kaveriksi keväisen pussukan.
Kaunista ja hyvää ystävänpäivää kaikille,
rakkaus löytyy rakastamalla <3
