rakkaus
Merete Mazzarellaa ja taustalla soi tämä. Ja okei, pesukone.
Merete kirjoittaa: "nobelisti Doris Lessing, on vahvasti tietoinen siitä, että lapsi kokee mittasuhteet toisella tavalla kuin aikuinen:
"huoneet joissa juokset, huonekalut joiden lomassa liikut, ikkunat, ovet, kaikki on valtavaa, mikään ei ole sinun kokoasi, mutta jonain päivänä kasvat niin isoksi että yletyt ovenkahvaan tai komeronnuppiin. Nämä ovat todellisia lapsuusmuistoja, ja kaikki ne joissa olet aikuisten tasalla ovat myöhemmin keksittyjä. Intensiivinen fyysisyys, siinä lapsuuden totuus."
Mazzarella jatkaa: "hajumuistojen lisäksi minulla on lapsuudesta myös kehomuistoja. Muistan pistelevät villasukat ja kiristävän vyötärön ja sukkanauhat. Minun sukupolveni lapset eivät useimmiten voineet mitenkään vaikuttaa siihen, miten heidät puettiin. Muistan myös aikuisia, joiden muiskauttamat pusut olivat märkiä ja henki haisi tai jotka olivat liian kovakouraisia vaikkapa silloin kun mukamas ystävällisesti nipistivät poskesta. Tuttavapiiriini kuuluva mies muistaa suvustaan sedän, joka nipisti häntä aina niin lujaa että se oikein sattui-ja antoi hänelle sitten kolikon. Poika pysytteli aina esillä kun setä tuli käymään, kätteli, sulki silmät ja puri hammasta."
Lapset. Ja kaikki olemme niitä olleet. Minä muistan kummitätini karhumaisen tupakanhajuisen halauksen aina syntymäpäivinäni. Oli ihanaa että hän halasi niin lujasti ja turvallisesti. Silloin ei kovasti halattu. Ainakaan meillä. Muistan myös miehen joka "kutitti" polvista puristamalla. Se oli inhottavaa muttei sille oikein mitään mahtanut.
Lapset. Ja kaikki olemme niitä olleet. Minä muistan kummitätini karhumaisen tupakanhajuisen halauksen aina syntymäpäivinäni. Oli ihanaa että hän halasi niin lujasti ja turvallisesti. Silloin ei kovasti halattu. Ainakaan meillä. Muistan myös miehen joka "kutitti" polvista puristamalla. Se oli inhottavaa muttei sille oikein mitään mahtanut.
Rakkautta ystävältä.
Rakkautta itseltä. Ystäväni äiti Marianne tekee ihania tekstiilitöitä- ja taidetta, tilasin lompakolle kaveriksi keväisen pussukan.
Kaunista ja hyvää ystävänpäivää kaikille,
rakkaus löytyy rakastamalla <3
Muistan sen huiman tunteen, että melkein yltää pilviin, kun isoisä nosti suorille käsivarsille kesätaivasta kohti. Ja se lapsennauru, joka kumpusi vatsanpohjilta asti, niin että ihan nipisti. Ja sukulaissetä, joka kutitti liian kovasti kylkiin. Mummolanaapurin taiteilijaperheen parrakas isätaiteilija, joka poltteli piippua ja tuntui hurjan turvalliselta villapaidassaan. Taisi pitää samaa villapaitaa kesät talvet ja yöt päivät.
VastaaPoistaSinulla näyttää olevan lokoisa lukumusiikkihetki,oi että, ihan parhautta! Flunssapäivien lukemisena mulla ollut Kiltteydestä kipeät(Anna-Liisa Valtavaara).
Innostuin tästä musiikkivinkkauksestasi. Kiiiiiitos. Olen ihan myyty.
Postipoika kuljetti tännekin ihanan Hannen tyttösen. Samoissa taustasävyissä, mutta valkoisessa mekossaan. Taitava taitava Hanne.
Kurkin aina vaan ja uudelleen sitä siivekästä torsoa. Otti paikan mun sydämeltä.
Ystävyyttä♥huomiseen ja muihin päiviin yhtäläillä!!!
Ja hurjasti rakkautta.
Kiitos tinttarus <3
PoistaAjattelin antaa vielä enemmänkin aikaa näille kosketus- ja tuoksumuistoille jossain vaiheessa. Tuntuu tärkeältä muistaa erityisesti kaikki se pienikin hyvä sieltä pienen tytön mieleltä.
Hienoa että löysit muassani tämän musiikin, laitan sen useimmiten tullessani koneelle nyt soimaan.
Ja Hanne, ihana Ihminen <3
Siipitorso odottaa uuniin menoa, sitten laitan uuden kuvan triosta jonka tein ja jolla on tarinansa. Ja kolme enkeliäkin on jo valmiina :)
Ystävyyttä takaisin, kuinka ainutlaatuista jakaa ja saada sitä näinkin <3
Hain tänään paketin postista ja sinne oli ilmestynyt uusi sllekirjoitusautomaatti tai siis semmoinen alusta, johon kynää markkeeraavalla kepillä kirjoitettiin nimikirjoitus. Minulta pääsi tutulle postivirkailijalle(meidän kylillä posti toimii pienen kirjakaupan yhteydessä ja aina siinä turistaan tovi, kun asiuoidaan)että TÄHÄNKÖ mä kirjoitan?! Siis eikä. Mihin maailma menee? Sitten naurahdin, että vielä sentään saadaan jutustella, mutta tulevaisuudessa kai asiat toimitetaan koodeilla kylmänviileesti.
PoistaSitten havahduin , että hei oikeesti nämä pienen tytön muistot on arvokkaita. Ja se, että omilleen jättää hyviä muistijälkiä, tuoksuja, kosketuksia. Isoäiti kuoli suht nuorena (53) mutta muistan, miten mummolaviikonloppuina tuoksui tuore pulla ja aina kun saunottiin, niin valmiit saunojat koputtelivat kellarissa saunanpatteriin. Keittiössä patteri kumisi saunakutsunsa. Tai kun mun ekaluokan oppija töissä halaa ja sanoo:sä tuoksut opettaja hyvältä. Siitä toivon mukaan jäisi parempi muistijälki kuin siitä, että lukuläksy on allekirjoittamatta kun se sama oppija sanoo, ettei äiti ehtinyt kuunnella ,kun luki.
Innolla odotan, että saan ihastella täällä luonasi enkeltrioasi♥
Jaoin tänään työkamullekin tämän musiikkilöydön!!
YStävyyttä on monenlaista. Jotenkin täällä blogiavaruudessakin huomaa kiinnittyvänsä joihinkin paikkoihin enemmän kuin taas toisiin. Arvokasta tämäkin♥♥♥ :)
Iloa, lepoa, hymyjä ja kantavia ajatuksia!!
Voi, saunaan liittyy omiakin pienen tytön muistojani. Saunassa kaikki oli, ja on vieläkin, hyvin. Ehkä siksi kun aikuisetkin pystyivät siellä istumaan ja olemaan todella läsnä. Huomaan esikoisessani tarvetta alkaa puhua pulputtamaan aina saunan lauteilla, muuten on melko harkitsevainen sanoissaan ja tykkää hiljaiselosta. Pienimmissä taas huomaan samaa mitä itse tein äidilleni-ihon nuuskuttelua kun vaikka puen housuja jalkaan, tarttuu pieni käsipari käsivarrestani ja painaa nenänsä sitä vasten linttaan ja nuuskii. Varmasti pieni oppija saa ihanan, tärkeän ja turvallisen muistijäljen tuoksustasi!
PoistaRentouttavaa ja hyvää viikonloppua <3
Onpa kiva lompakko ja pussukka!
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
Eikö olekin, oon muuten vaatetukseltani melko mustavalkoinen mutta asusteet saa räiskyä :)
PoistaIhanaa ystävänpäivää*