maanantai 10. helmikuuta 2014

Elementti
ja sielunmaisema

 Elementtini on kivi.

 Ja sielunmaisemani kotiympäristömme ryteikköinen metsä kallioineen.

 Siellä on paljon naavapartaa(tyttöni nimitys naavalle). 

 Otin muutaman kuvan kallioista mitkä ei kyllä tulleet oikeuksiinsa. Niiden takana olevaa sammalmetsää en tällä kertaa edes aikonut kuvata, oli niin tarve pelkälle kulkemiselle yksin.

Hieman hiljaisuutta kaipaava iltapäivä. Laitan metsäkävelyni jälkeen näitä kuvia ja kuuntelen iskälle päivää purkavia lapsia oven takana. Onneksi on iskä ja onneksi on metsä.

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia lapsista täällä!
    Ja metsä ja luonto ihana ihana voimavara. KUn kävelee luonnossa, sitä saa sellaista voimaa. Hiljaisuus ja se kauneus... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sade! Innostuin "vähän" katselemaan lasten kuvia :) Metsä on tosiaankin voimauttava, itse olen vähän pelännyt ennen metsään menoa yksin mutta meidän lähimetsä on jotenkin niin turvallisentuntuinenkin. Ja metsässä on juurikin se omanlaisensa hiljaisuus, ihana.

      Poista
  2. Metsä on mulle ihan kirkko.
    Mieli asettuu ja aistit ammentavat kaunista.
    Kuulee, miten hiljaisuus laulaa.

    Tuo ylin kivikuva sai ajattelemaan pientä tarinaa. Semmoista, jossa on kaksi toisilleen kuuluvaa. :) Annan sen kertoa vielä tuokion ja sitten menen hörppäämään sadannen kupposen kuumaa . Flunssa visiitillä, kimpussa ihan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Metsään ei jotenkaan mennä höpöttelykävelylle, vaikka sellaistakin välillä tarvitaan. Kirkko kuvaa hienosti sen aistikkuutta ja sielukkuutta.

      Kahtia jakautunut kivi kertoo minullekin tarinaa. Sellaista hyvää, kaksi erillään mutta yhdessä.

      Paranemistuulia sinulle <3

      Poista