Kirjoitin tämän tekstin muutama vuosi sitten kun kipuilimme asuinpaikkakuntamme kanssa. Olimme jo niin pitkällä että laitoimme rakkaan rakennuttamamme talon myyntiin asti. Hilkulla oli ettei sitä sen kesän aikana myyty. Toisesta talosta olimme jo tehneet tarjouksen toisella paikkakunnalla.
Samanlaisella hätkähdyksellä peruimme koko prosessin. Huomaamattamme olimme siinä samalla nähneet kaiken sen hyvän mikä oli jo rakentunut sinne missä jo asuimme. Valitsimme uudelleen vanhat valinnat ja kas, ei ne pöllömpiä olleetkaan.

Tällä hetkellä kipuilen hieman erilaisista asioista.
Olen ollut vuosia lasten kanssa kotona. Käynyt yhden koulun, ollut vähän töissä ja perustanut pienen yrityksen. Edelleen haluan olla kotona mutta haluan myös tehdä muuta, ihan itseäni varten.
Olen sairauslomalla ja siksi riippuvainen pitkälti miehestäni minne aina voin kulkea. Mies tekee usein pitkää päivää töissä mutta siitä huolimatta on valmis tulemaan kanssani minne vain kulloinkin mieleni halajaa.

Eilen tein pienen listan mitä haluaisin tehdä:

- ostaa kauniita kortteja, mieluiten jostain kauniista puodista
-päästä uimaan
-mennä kahville jonnekin miellyttävään paikkaan
-kulkea kävelyllä päämäärättömästi jossakin kaupungin laitamilla, ehkä Tampereella
-päästä talvisen meren rantaan

Nämä eivät ole itsestäänselvyyksiä minulle, tarvitsen mieheni käden käteeni mutta tiedän, että silloin kaikki on mahdollista.