lauantai 22. helmikuuta 2014

Osana elämääni
arkeani, juhlaani

 on syksystä asti kulkenut matkaseuralainen jonka vuoksi olen sairauslomalla, jonka ehdoilla päiväni ja välillä hetkeni soljuvat. Kun on ollut hyvin vaikeita päiviä, on jotenkin niin auki ettei haittaa kertoa koko maailmalle kuinka pahalta tuntuu. Mutta sen pystyy kertomaan vasta kun alkaa taas helpottamaan.
En tiennyt tarvitseeko minun kertoa siitä täällä. En suunnittele enää sellaisia. 

 Hyvin nopeasti olen opetellut nappaamaan, helpotuksen tullessa, kiinni hyvästä. Pienistä asioista joista kiitän.
Tai isojahan suurin osa on. Lapseni ovat terveitä ja sosiaalisia. Mieheni on horjumaton tukipilarini. Ympärillämme on ystäviä ja läheisiä-rakkautta.

 Haluan myös elää eteenpäin. Tilata itselleni suloiselta blogituttavuudeltani kevätlapaset!

 Nähdä kaiken kauneus jo kotiovelta.







 Uskoa että jonain päivänä kaikki tuska on kääntynyt voimavaraksi, kaikki möykyt sisälläni sulaneet ja voin levätä itsessäni, elämässäni.


6 kommenttia:

  1. Huokaisen hiljaa. Ehdin laittaa sinulle sähköpostin ja nyt kun luen sanasi täällä, tuntuu, että olisin halunnut pudotella luoksesi muutakin kuin itsekeskeiset ajatukseni omasta kehostani. Kun elämässään joutuu kasvamaan kovin pieneksi, kasvaa taito nähdä hyvä lähellään. Tänään ratkesin kyynelpuroon, kun äiti palautti nuo lapsukaiset kotiin. Halasi ja kysyi, kuinka voin. Rutistin takaisin ja repesin. Ja silti niin paljon hyvää on mistä voi kiittää. Mutta hetkittäin voimat vain ehtyvät ja usko horjuu. Ja siihen vastauksena saa suukon poskelleen, huomaa pilven takaa kurkistavan auringonsäikeen tai poimii lapsen kasvoilta jotakin koskettavan herkkää. Pihapuun oksalla keimailee lintu ja kallionposken sammal kutsuu silittämään pehmeyttään. Ja listaa voisi jatkaa ......loputtomiin. Ajattelen , että tuska ja taakka, kipu ja huoli ovat eteisiä ilolle, riemulle. Ilman vastoinkäymisiä olisimme ehkäpä kovempia. Kipu hioo , vaikka se ajatuksena on aika piiskaava.
    Suuntaasi huokaisen voimaa ja levollisuutta.
    Täällä luonasi on hyvä käydä.
    Odottelen postiasi.......laitatko siihen mukaan osoitteesi, johon postipoika löytää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipu, henkinen tai fyysinen, on ymmärrettävästi "itsekeskeistä". Ehkä siitä voi alkaa paraneminen, kun on pakko asettaa itsensä etusijalle?

      On upea tunne pystyä nauttimaan elämästä itsessään. Sen eteen ei tarvitse tehdä mitään. Riittää että on, oma tärkeä itsensä <3

      Laitoin sinulle postia, rakkautta päivällesi <3

      Poista
  2. Voi. Lähettelen luoksesi niin paljon voimia, kaikkea hyvää. Kirjoitat kauniisti.. Näet kaiken kauniin ja rakkaan niin selkeästi kaiken keskellä.. <3 Olen iloinen kun lapaset toivat iloa. Ne ovat kyllä niin iloisen värisetkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sade <3
      Elämä tuo tullessaan joskus sellaista mitä ei koskaan olisi omalle kohdalle voinut kuvitella. Mutta ihmeellistä ja hienoa on se, miten aluksi pelkästään pahalta tuntuva voi antaakin niin paljon hyvää ja kaunista. Niin ettei enää haluaisikaan palata siihen vanhaa.

      Lapaset on huiput, ilonpisarat :)

      Poista
  3. Lämpöä.lempeä,iloa ja valoa elämääsi. Ihania kuvia katsella!

    VastaaPoista